Jotain vihreää!

Ma 25.2.2013

Viime viikolla olin jo lopen kyllästynyt talveen. Päivittäistavarakaupassa, jossa usein käyn, sattui olemaan tarjouksessa kaktuksia pari euroa kappale! Tuossapa on nyt edes jotain vihreää, ajattelin, kun en taaskaan ollut jaksanut lähteä Plantageniin asti Vantaalle. Minulla oli muita ostoksia – ruokatarvikkeita siis – jo ostoskärryissä iso kassillinen, mutta ajattelin, että ainakin yhden "piikikkään otuksen" sentään saisin jotenkin ehjänä kotiin kuljetetuksi.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Vaikka kaktukset olivat edullisia, niin ostin siis vain yhden, koska muita viikonloppuostoksia oli jo aika lailla kotiin vietäväksi julkisilla ruuhka-aikaan. Oli perjantai ja raitiovaunu, jolla palasin kotiin, oli tupaten täynnä. Olin laittanut kaktuksen kassiin päällimmäiseksi. Hienosti se selviytyikin tuosta matkasta, mutta heti kotona, kun siirsin tavaroita paikalleen, onnistuin nostamaan täyttä ostoskassiani niin, että kassin reunaan liikahtanut kaktus iski piikkinsä muovin läpi sääreeni! Tuttavuutemme alkoi näin hieman verisissä merkeissä, sillä piikki painui syvälle ihoon ja oli tosi kivuliasta kiskaista se pois ja haavasta vuoti vertakin jonkin verran.

Jos joku kaktusasiantuntija sattuu lukemaan tämän, niin olisi kiva saada tietää, mikä tämä piikkinen kaktusveijari on nimeltään. Kovat käyrät piikit ovat jännästi kukanomaisessa ringissä.

Tammenlehtisalaattini alkaa olla syöty. Se on tämän näköisenä ollut jo muutamia päiviä. En ole nykäissyt noita viimeisiä lehtiä voileivän päälle, vaan olen päättänyt siirtää tuon luomukasvin altakasteluruukkuun, joka kuulemma on yrteille paras kasvupaikka.